Etapin Luontopolku juhlistaa tänä vuonna 10-vuotista taivaltaan, minkä kunniaksi julkaisemme loppuvuoden aikana luontopolkulaisten kokemuksia tarinamuodossa.
Pettulaisuus on minulle yhdessä tekemistä ja kokemista. Ryhmä, johon on helppo tulla matalalla kynnyksellä ja omien tietotaitojen ja fiilisten mukaan. Toiminnassa voi olla mukana niin aktiivisesti kuin haluaa ja pääsee ryhmän kanssa luontoon tekemään erilaisia asioita, on ne sitten vauhdikkaampia aktiviteetteja tai rauhallisempaa nuotiolla istumista ja luonnon kuuntelua. Ja ruokaa on aina ja se on hyvää!
Olen saanut Petuissa paljon kokemuksia erilaisten retkien ja tapahtumien muodossa: yhdessä suunnittelua, järjestelyä ja toteuttamista, hyviä keskusteluja ja reflektointia, uusiin ihmisiin tutustumista ja mukavan porukan, johon on helppo ja kotoisa olo tulla tauonkin jälkeen.
"Vaikka viimeiset kilometrit taitettiin hitaasti ja pimeässä, oli fiilis katossa, kun pääsimme kotaan ja saimme varusteet ja itsemme hienosti kuivumaan."
Yksi eniten mieleeni jääneistä kokemuksista on marraskuussa 2020 tehty kahden yön vaellus Birgitan polulla. Vaellus onnistui hyvin, vaikka esimerkiksi olosuhteet olivat välillä haastavat – marraskuu, sade, kylmyys ja liukkaat pitkospuut. Edelleen muistelen, miten hyvin toimimme ryhmänä ja muutimme esimerkiksi useaankin otteeseen suunniteltua reittiä ja yöpymispaikkoja. Keskustelimme kuitenkin ennen jokaista päätöstä ja mietimme, miten toimimme. Kaikkia kuunneltiin.
Toisen päivänä satoi vettä oikeastaan koko päivän, ja lounasaikaan osalla ei ollut nälkä. Teimme kuitenkin ryhmänä päätöksen pysähtyä ja lounastaa, koska jos edes yksi ryhmästä on nälkäinen, on hyvä pysähtyä ja tankata, vaikkakin sitten keskellä kaatosadetta. Teimme myös päätöksen kulkea pidemmän päivämatkan, jotta pääsimme yöpymään kaminalliseen kotaan. Vaikka viimeiset kilometrit taitettiin hitaasti ja pimeässä, oli fiilis katossa, kun pääsimme kotaan ja saimme varusteet ja itsemme hienosti kuivumaan.
Luontopolun vapaaehtoisena toimiva Pettuohjaaja